Litiumbromidi
| Litiumbromidi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7550-35-8 |
| PubChem CID | 82050 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | LiBr |
| Moolimassa | 86,841 g/mol |
| Ulkomuoto | valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 547 °C[1] |
| Kiehumispiste | 1 265 °C[2] |
| Tiheys | 3,464 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | liukenee hyvin veteen |
Litiumbromidi (LiBr) on litium- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään kemiallisissa synteeseissä ja lämmönsiirtolaitteissa.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa litiumbromidi on valkoista kiteistä ainetta, joka on hygroskooppista ja liukenee hyvin veteen. Kidevedettömän litiumbromidin lisäksi tunnetaan myös dihydraatti LiBr · 2H2O.[1][3]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Litiumbromidia valmistetaan neutraloimalla litiumhydroksidin vesiliuosta tai vaihtoehtoisesti litiumoksidin tai litiumkarbonaatin suspensiota vetybromidilla. Toinen tapa on bromin ja litiumhydroksidin välinen reaktio, jossa muodostuu myös litiumhypobromiittia.[1][3]
- LiOH + HBr → LiBr + H2O
- Li2O + 2 HBr → 2 LiBr + H2O
- Li2CO3 + 2 HBr → 2 LiBr + H2O + CO2
Litiumbromidin 50–60-massaprosenttista vesiliuosta käytetään absorptiopumppuun perustuvissa viilennyslaitteissa. Litiumbromidin vesiliuos kykenee absorboimaan vettä. Lisäksi yhdistettä voidaan käyttää ilmanvaihtolaitteissa veden sitojana, litium-bromi-paristoissa, valokuvauskemikaalina ja lääketieteessä. Orgaanisissa synteeseissä litiumbromidia voidaan käyttää muun muassa hapetus- ja hydroformylointireaktioiden ja deprotonointireaktioiden katalyyttinä.[4] [1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 251. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- 1 2 Frim, R. & Ukeles, S. D.: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 09.02.2013
- 1 2 3 Ulrich Wietelmann & Richard J. Bauer: Lithium and Lithium Compounds Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 09.02.2013
- ↑ Laughton, M. A. & Warne, D. F.: Electrical Engineer's Reference Book, s. 22/17. Newnes, 2002. ISBN 9780080523545 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 09.02.2013. (englanniksi)