Fieldspanieli

Fieldspanieli
Avaintiedot
Alkuperämaa	Englanti,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 1 385[1]
Rodun syntyaika	1800-luvulla
Alkuperäinen käyttö	metsästyskoira
Nykyinen käyttö	seura- ja metsästyskoira
Elinikä	keskimäärin 10 vuotta[2]
Muita nimityksiä	Field Spaniel, kenttäspanieli, põlluspanjel
FCI-luokitus	ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 2 Ylösajavat koirat #123
Ulkonäkö
Paino	18–25 kg
Säkäkorkeus	noin 45 cm
Väritys	Musta, maksanruskea tai kimo (roan) tai mikä tahansa näistä väreistä punaruskein (tan) merkein. Yksivärisillä koirilla sallitaan valkoista tai kimon väriä rinnassa.
Infobox OK

Fieldspanieli (engl. Field Spaniel) on Isosta-Britanniasta kotoisin oleva koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 8.^[3]

Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi fieldinspanielin pentuja noin viisikymmentä vuosittain.^[4]

Fieldspanieli on ryhdikäs metsästyspanieli. Säkäkorkeus on 46 cm molemmin puolin. Korvat ovat kohtalaisen pitkät ja leveät ja niissä on runsaasti hapsuja. Häntä on kiinnittynyt matalalle ja siinä on runsaasti hapsuja. Hännän typistäminen on nykyisin kiellettyä.^[3]

Karvapeite on pitkää ja silkkistä. Väriltään fieldspanieli on joko maksanruskea, musta, roan tai mikä tahansa näistä punaruskein (tan) merkein.^[3] Trimmauksen tarve vaihtelee koirakohtaisesti.^[5]

• 
  Maksa
• 
  Musta
• 
  Liver roan

Fieldspanieli viihtyy parhaiten omistajiensa seurassa. Se on yleensä hiljainen ja haukkuu melko vähän. Muita koiria kohtaan se on rauhallinen ja sopuisa. Rotu on aktiivinen ja tarvitsee paljon liikuntaa mieluiten vapaana luonnossa silloin, kun se on turvallista ja sallittua.^[6]

Fieldspanieli on monipuolinen käyttökoira, jota voidaan käyttää metsästyksessä. Sen kanssa käydään jonkun verran spanielien metsästyskokeissa (SPME). Myös metsästyskoirien jälkikoe MEJÄ on yleinen harrastuslaji. Fieldspanielit uivat mielellään, joten niistä saa melko helposti koulutettua vedestä noutavan lintukoiran.^[6]

Vuoteen 1885 saakka spanielit oli jaettu maa- ja vesispanieleihin. Rodun varhaisvaiheessa fieldspanielit olivat nykyistä merkittävästi matalampia. Nykyiset fyysiset ominaisuudet johtuivat risteytyksistä sussexinspanielin kanssa. Rodun jalostuksessa on käytetty myös irlanninvesispanielia ja basset houndia.^[7]

Rotu on läheistä sukua myös cockerspanielille. Nämä kaksi rotua luokiteltiin aina vuoteen 1901 ainoastaan niiden painon mukaan. Yli 11 kg painaneet luokiteltiin fieldspanieleiksi ja tätä kevyemmät englannincockerspanieliksi. 1920–30-luvuilla, kun fieldspanielin rekisteröintimäärät olivat huolestuttavan pienet, sitä risteytettiin englanninspringerspanielin kanssa.^[7]

Ensimmäiset fieldspanielit tulivat tulivat Suomeen 70-luvulla.^[7]

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2015–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet.^[2] Fieldspanielin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, selkäongelmat, atopia ja iho-ongelmat.

Noin 73 %:lla fieldspanieleista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy noin 8 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).^[8] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy noin 6 %:lla rodun edustajista.^[9]

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia, puutteellista kyynelkanavan aukkoa ja silmäluomien kiertymistä ulospäin.^[10] Fieldspanielin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmälausunto.^[11][12]

Retrogeeni 2-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä röntgenkuvista. Välilevyntyrä voi pahimmillaan johtaa halvaantumiseen ja eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa fieldspanieleista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.^[13]

Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa, hiivatulehduksia ja iho-ongelmia.^[7] Atopiassa ja ruoka-aineallergiassa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.^[14]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Fieldspanielit ovat keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Fieldspanielien jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 39 %.^[15][16]

• Amerikancockerspanieli
• Clumberinspanieli
• Walesinspringerspanieli

• Fieldspanielit Ry
• KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• thefieldspaniel.com
• Fieldspanieli Primo
• Suomen Spanieliliitto